Karjalan Sanomat 03.03.1999

Miksi omalle taidemuseolle Fomin ei kelpaa?

Mikko Nesvitski



Siperiassa syntynyt Vladimir Fomin muutti Petroskoihin 1992. "Pohjola on aina vetänyt puoleensa, ja täällä olen löytänyt taiteelleni sysäyksiä, hän kertoi vuoden kuluttua.

Petroskoissa Fomin kokee luovaa virettä, muttei enempää. Virallinen taide, ensi kädessä kuvataidemuseo lähiympäristöineen ei salaisista syistään huomaa häntä vieläkään.

Hänen ainoan Petroskoin-näyttelynsä järjesti Vozrozhdenije-pankki omissa tiloissaan vuonna 1995. Oli sinänsä merkittävää, että pankki aloitti juuri nuoresta Fominista ja vasta hänen jälkeen tarjosi tilojaan paikallisten taiteen patriarkkojen tuotannolle.

Sitä vastoin ulkomailla Vladimir Fomin eteni hurjaa vauhtia suosion huipuille alkaen Saksan-näyttelystä vuonna 1993. Suomessa hän debytoi Riihimäen metsästysmuseossa 1995 ja silloin Helsingin Sanomat kirjoitti hänestä sivun mittaisen jutun.

Fominin Kalevala-näyttely avattiin 10. tammikuuta. Samana päivänä Riihimäellä avattiin näyttely Kalevalan kuvituksia, joka koottiin Petroskoin kuvataidemuseon varastoista. Paikka oli vain toinen - kaupungin kirjaston sali.

Kalevalan kuvitukset toi kolme Petroskoin museon työntekijää, jotka ehtivät komeilla myös Fominin näyttelyn avajaisissa. Ja ehtivät myös kiivastua siitä, että "esillä on hänenkin taulunsa, jotka eivät ole pätkääkään taidetta". "Ette ole lukenut Kalevalaa oikein", hän kuuli peräänsä. Muka taiteilija ei saa tulkita eeposta toisin kuin piintyneet näkökannat sitä vaativat.

Avajaisissa taidemuseossa oli mukana Suomen televisio, helsinkiläinen mieskuoro, toimittajia, poliitikkoja ja liikemiehiä. Kirjastossa oli sentään hiljaista. Kirjaston näyttelystä paikalliset lehdet mainitsivat vain muutamalla rivillä Fomin-juttujen yhteydessä.

Siitä huolimatta Petroskoin kuvataidemuseon johto muisti tiedotustilaisuudessa tammikuun lopulla kertoa menestyksestä, joka on myötäillyt `Kalevalan kuvitusten esittelyä Riihimäen taidemuseossa`. Juuri näin sanottuna näyttely on myös julkistettu museon vuoden 1999 näyttelyesitteen etukannessa. Halusiko museo varastaa menestyksen taiteilijalta vai hävettikö sanoa julki, että yksityinen taiteilija esiintyy taidemuseossa silloin kun iso museo tavallisen kirjaston salissa?

Taide on loppujen lopuksi maun asia. Toinen pitää Repinistä eikä välitä Dalista, toinen päinvastoin. Länsimaiden viestimet rinnastavat Vladimir Fominia Malevitshiin, Kandinskyyn ja Filonoviin. Yli 300 hänen tauluaan on ostettu museoihin mm. USA:han, Englantiin, Ruotsiin, Suomeen ja Argentiinaan. Saksan, Suomen, Ranskan ja Venäjän televisiot ovat tehneet hänestä lukuisia dokumenttielokuvia. Ovatko länsimaiset kriitikotja taiteensuosijat erehtyneet yhtä aikaa ja niin pahasti suosikkinsa valinnassa?