Kymen Sanomat 29.10.1995

Lubok taluttaa metsän valtiaita niiniköydessä

Seppo Vakkari



Siperian karkotuksen päätyttyä Bertta Ertten perhe asettui asumaan Petroskoihin. Muutama vuosi sitten kun inkeriläille avautui mahdollisuus muuttaa maasta, palasi sota-ajan koulutyttönä Suomessa viettänyt Ertte tänne. Työpaikka löytyi Riihimäeltä Suomen Metsästysmuseosta näyttelyn valvojana. Yhteydet Petroskoihin ovat edelleen hyvät ja sitä kautta Metsästysmuseoon saatiin Vladimir Fominin neoprimitivistis naivistinen maalausnäyttely.

- Yksinkertaisuuden vuoksi me puhumme näyttelyn yhteydessä lubokista, selittää amanuenssi Anne Uotila-Laine. - Se on kyllä lännessä vielä tuntemattomampi käsite kuin jokin latinalaisperäinen sanahirviö.

Kuusisen-Ollikaisen Venäläis-suomalaisesta suursanakirjasta lubok löytyy lubin johdannaisena. Lub on niinipuu eli metsälehmus, lubok puolestaan niinipuupiirros tai halpahintainen kuva. Bertta Ertte ei kuitenkaan oikopäätä hyväksy suomennosta.

Lubok on hänelle liian itsenäinen sana liittyäkseen lehmukseen.

- Se on sellaista kansanomaista taidetta, ei se mitenkään haipahintaistakaan ole. Kuvien piirtäminen liittyy yleiseen kertomaperinteeseen. Niitä kuvia monistettiin, usein ne olivat satukuvia.

- Voisiko se olla jonkilaista "pajunköyttä", tehdäänhän lehmuksen välikuoresta köyttä?

Nykysuomen sanakirjan ikääntynyt laitos ottaa näytteen nimeämättömästä lähteestä: "hirtettiin halpaan niiniköyteen niin aatelismies kuin olikin".

- Tehdäänkö niinestä jonkinlaista paperia?

- On, kyllä puun kuorelle on piirretty, tosiaan, ehkei ihan tällaisia kuvia…nämä Fominin työt on aika lailla modernia lubokia.

Aiheita kallioista

Niin tai näin. Lubok on hauskaa ja helppoa, mutta Bertta Ertten tulkkaamana se avautuu vielä paremmin. Vladimir Fomin on 32-vuotias petroskoilainen maalari, jonka töitä on nyt ensi kertaa esillä Suomessa; muualla lännessä hän on jo varsin tunnettu, Saksassa herättänyt hienoista huomiotakin. Taidekoulussa hän on valmistunut kultasepäksi.

- Vepsäläinen tuhatvuotinen kultaseppäperinne näkyy töissä selvästi. Aiheet ovat luonnosta, usein kuvat mukailevat suoraan äänisen rantojen kalliopiirroksia. Ne muuten uhkaavat tuhoutua ihmisten piittaamattomuuden takia. Retkeilijät tekevät surutta nuotion kallioon kaiverretun kuvan päälle.

Fomin valmistelee seuraavaa näyttelyä äänisen Kizhin saaren puukirkoista. Metsästysmuseossa on esillä lähes pelkästään riistaeläinaiheita.

- Fomin käyttää eläinaiheissa kahta muinaistaiteen hallitsevaa käsittelytapaa. Toinen on luurankotyyli, jossa eläimen rakennetta seurataan hyvinkin tarkasti, toinen röntgentyyli, jossa eläimen sisäpuoli esitellään korostetun tyylitellysti.

Kalliopiirrosten ja läntisten kalliomaalausten yksi merkitys liittyy metsästysonnen tavoitteluun.

- Se tuli tarpeelliseksi, kun vepsäläiset joutuivat huonoihin väleihin riistan kanssa. Ennen peura- ja hirvilaumat tulivat metsästäjien luokse ja uhrasivat näille yhden jäsenistään. Kerran metsästäjät ahneuttaan ottivat toisenkin ja välirikko oli valmis.

Tarinasta päätellen riistaeläimet palvoivat metsästäjiä ylempinään ennen tuota luottamuksen pettämistä. Kohtalokas ahneus sai osat vaihtumaan; nykyään arvellaan metsästäjätaiteilijoiden palvoneen hirviä jumalolentoina.

"Halpaa, arvokasta…"

Suomen ja Venäjän kansojen ystävyysseuran kulttuurisihteeri Pulmu Manninen tuntee lubokin hyvinkin. Hänellä on itse asiassa kotonaan hyllyssä pieni kokoelma uusia lubok-niteitä.

- Se on semmoista sarjakuvaa, narodnaja kartinka tietosanakirjan mukaan, siis sanatarkasti kansanomaisia piirroksia. Viehättäviä kuvia. Tsaarin aikana ne olivat satukuvitusten kansanpainoksia, joita ei erityisemmin arvostettu. Niissä kerrottiin kuitenkin myös ajan uutisia, arkkiviisut tulevat hakematta mieleen. Vallankumouksen lähestyessä niillä alkoi olla poliittistakin merkitystä.

Mannisen kokoelmissa oleva englanninkielinen The Lubok, Russian Folk Pictures tietää, että yhdeksännentoista vuosisadan lopulla termiä käytettiin laajasti tarkoittaen kaikkea kansantaidetta vastakohtana oppineelle taiteelle. Jopa tehtaanväen joulujuhlien välisoitot olivat lubokia. "Lubok oli synonyymi kaikelle karkelle, halvalle, hutiloidulle ja mauttomalle".

Vuosisadan vaihteessa sanan kielteinen arvovaraus haihtui ja nykyisin vanhat lubok-kuvat ovat yhtä arvokkaita keräilyharvinaisuuksia kuin mitkä tahansa grafiikan lehdet. Sanan alkuperä on myös venäläistutkijoille vielä epäselvä. Toinen tulkinta arvelee sanan viittaavan puun kuoreen, jolla on ollut hyvin monenlaista käyttöä muun muassa talon rakennuksessa, korinpunonnassa ja kirjoitustöissä. Niinipuukorit koristeltiin usein tekstein ja maalauksin. Toisaalta arvellaan lubin viittaavan niinipuulaattoihin, joilla lubok-kuvat painettiin.

Lehmus on kevyttä pehmeää puuta, ja Luovan grafiikan Puupiirros-kirja mainitsee, että vanerina lehmus on suosittu laattamateriaali helpon leikattavuutensa ja hienon struktuurinsa vuoksi, joskin kotimaista koivusta liimattua venevaneria on helpommin saatavilla.

Tuohikulttuuria?

Kansanperinteentutkija, hist. kand. Marina Vituhnovskaja Helsingin yliopistosta ei suoraan ota kantaa lubokin alkuperään, mutta arvelee äidinkielituntumalta, että mieluummin on kyse kuoresta kuin itse puuaineksesta.

- Lub tarkoittaa laajemmin muutakin puun kuorta, myös koivun tuohta, jonka koristelu kuvin ja kirjoituksin on kaikille tuttua.

Lienee kuitenkin parempi puhua suomeksikin lubokista ja jättää se kääntämättä tuohikulttuuriksi.

Lubokin jälkeen lintuja

Metsästysmuseoon lubok sopii hyvin, paitsi taiteilija Fominin aiheiden puolesta myös sananselityksen valossa. Onhan metsästys nykyaikana eräänlaista neoprimitivististä naivismia - ilman sarvia ja hampaita.

Aulatilojen taidenäyttelyt kuuluvat museon jatkuvaan ohjelmaan. Vladimir Fominin maalausnäyttely on esillä vuoden loppuun. Sen jälkeen ripustetaan lintumaalausnäyttely

ei Wrightiä, Karppasta tai Segerstralea, vaan aikalaistaiteilijoita.