Karjalan sanomat 19.01.1993

Mikään ei estä taiteilijaa luomasta

Mikko Nesvitski



Yömyöhällä valtatietä ajavat autot valaisivat tuon tuostakin yksinäistä kulkijaa. Nuori mies oli lähtenyt jalan 40 kilometrin matkalle Kostroman alueella sijaitsevaan Krasnoje-na-Volge-nimiseen pieneen kylään toteuttaakseen haaveensa niinitaiteilijaksi tulosta…

Keski-Venäjän ristiin rastiin matkustellen, monipuolisesti sivistyneen omaleimaisen taiteilijan, ajatuksiltaan ja maailmankatsomukseltaan filosofin Vladimir Fominin luomukset ovat kaikin puolin sympaattisia. Halvimmat niistä on ostettu 60-70 tuhannesta ruplasta.

Tussipiirroksia tekevän taiteilijan luomistyössä on liittynyt ainutlaatuisesti ja onnistuneesti yhteen kansanperinne, vuosisatamme alkupuoliskon avantgardistinen taide sekä symbolismi ja allegorisuus, joita hän on kehitellyt ennen kaikkea järkeisperäisesti. Fominin töihin tutustuneet havaitsevat niissä Afrikan ja Amerikan, jopa maya-intiaaniheimon taiteen vaikutusta. Jotkut väittävät Fominin perineen paljon taiteilija Filonovilta. Monet näkevät Fominin tussipiirroksissa suomalaisugrilaisen kulttuurin merkkejä. Joka tapauksessa luonto on suonut Fominille maailman eriskummaisen näkemisen lahjan, joka vaatii katsojalta myötäelämisen kykyä ja lämmintä sydäntä.

Fominia kiinnostavat mittavat asiat. Hän kuvaa poliittista elämäämme ja jotkut hänen teoksensa tuntuvat liittyvän Leninin hahmoon, joskin yhtä hyvin ne voisi yhdistää Stalinin tai Gorbatshovin kauteen tai nykypäivään kuten esimerkiksi Smog-taulun. Toiset tauluista tuntuvat olevan vain lapsille tarkoitettuja. Mutta näennäisen helppotajuisuuden taakse kätkeytyy joskus hyvinkin vakavaa.

Fominin taulut ovat tavallaan yllättäviä. Katsojan silmää hivelevät kirkkaat värit ja omaleimainen piirustustekniikka. Fominin tauluissa liittyvät ihmeellisesti yhteen korkea taiteellisuus ja lapsenomainen naiivius ja välittömyys. Fomin itse pitää eniten diptyykeistä.

Niissä toiminta käynnistyy pikkuhiljaa saaden katsojan mukaan leikkiin, jonka taiteilija on kuvittanut kankaalle.

Nälkäkin on joskus hyödyksi

Jalkaisin kuljettu öinen matka ei ollut ainoa Fominin "uroteko". Hän tiesi jo lapsena haluavansa taiteilijaksi.Tomskin iltakoulusta valmistuttuaan Fomin opiskeli ja työskenteli jonkin aikaa Moskovassa Nikolai Beljanovin ja Tamara Gudzenkon studiossa sekä Pietarissa Repin-akatemian yhteydessä toimivassa Ravil Jusipovin studiossa.

Nuorena Fomin matkusteli paljon Keski-Venäjällä. Hän majaili kirkoissa ja vanhoissa heitteille jääneissä rakennuksissa, tutustui taiteilijoihin ja eri alan mestareihin, avusti ikonien restauroinnissa. Usein hänen taskunsa olivat aivan tyhjät ja vatsa haaveili lämpimästä ruoasta. Pysyäkseen hengissä hän teki sivutöitä: hakkasi halkoja, kantoi vettä, siivosi ja teki mitä milloinkin.

- Ennen kuin ihmisestä tulee alansa mestari hän saa kokea kaikenlaista, kertoo Vladimir. - Ihmistä ei saisi pelottaa mitkään elämän kärsimykset ja koettelemukset, mikäli hän on aikonut tulla tosi mestariksi valitsemallaan alalla.

Ei oppia leikkuupuimurin käyttäjien kuvaajista

- Minua eivät juuri kiinnostaneet neuvostotaiteilijoiden "klassiset" aiheet: kesäpäivän maisemat, työsankarien muotokuvat ja aurinkoiset asetelmat sen enempää kuin selvän avantgardistisetkään teokset. Olin johdonmukaisesti pyrkinyt omaperäisyyteen, muistelee Vladimir.

Etsiessään omaa elämänpolkuaan Fomin tutustui kerran Kostroman taiteilijan Jefim Tshesnjakovin luomistyöhön, mikä vaikutti ratkaisevasti hänen pyrkimykseensä opiskella Krasnoje-na-Volge -kylän opistossa. Tämä on näet Venäjän ainoa opisto, jossa opitaan kultasepäksi ja opetetaan metallin kylmämuokkausta.

Fomin pääsi opistoon silloin, kun ilmoittautuminen oli jo ohi. Vastaanottokomissiossa ihmeteltiin, minkä vuoksi jo vaimis taiteilija on tullut opiskelemaan, mutta hyväksyttiin ilman pääsykuulustelua. Kesken viimeisen oppikurssin Fomin sanoi kuitenkin opistolle jäähyväiset.

- On vaikea opiskella, kun opettajat maalaavat leikkuupuimurin käyttäjiä, naureskelee taiteilija.

Opistosta poistuttuaan Fomin muutti kotikaupunkiinsa Tomskiin ja sulkeutui kahdeksi vuodeksi ateljeehensä. Se oli hänen taiteellisen kehityksensä ja kypsymisensä aikaa.

Vepsäläistaide kiinnostaa

Entinen tomskilainen juurtui Petroskoihin yli puoli vuotta sitten. Karjalan pääkaupunkiin hänet johdatti vaellushenki ja kiinnostus suomalais-ugrilaiseen kulttuuriin, ennen muuta muinaisvepsäläiseen taiteeseen. Syynä oli myös Suomen ja Norjan liikemiespiirien edustajain kutsu. Nykyisin Vladimir Fomin luo vepsäläisaiheisten piirustusten sarjaa ja jatkaa Juhlallisuudet kaupungissa -taulusarjan valmistamista sekä suunnittelee ulkomaan näyttelyään.

Petroskoissa hän osallistui Babelin torni -näyttelyyn, joka pidettiin jazzfestivaalin yhteydessä.

Hänen tussipiirroksensa ovat esillä myös tasavallan taidenäyttelyssä.

- Näyttelyjen järjestämissysteemi Karjalassa tuntuu kummalliselta. Kävin museossanne ja lupasin maksaa tarvittavan rahasumman esittääkseni teoksiani. Vastattiin, ettei näin helposti käy, koska on pitkiä jonoja ja muita taiteilijoita odottamassa vuoroaan. En ymmärrä sitä. Ei missään ole tällaista, ihmettelee Fomin.

Nostradamus ja naurava aurinko

Tunnustan rehellisesti, että kun Fominin kutsusta menin hänen kotiinsa, odotin näkeväni rikkaan asunnon, onhan Fomin sentään hyvin toimeentuleva taiteilija. Hänen halvimmista teoksistaan tarjotaan 60-70 tuhatta ruplaa. Mutta yllätyin yksinkertaisesta asunnosta. Hän asuu vaimoineen kaksiossa, jonka yhtä huonetta Fomin käyttää ateljeenaan. Eteisen kaapit ovat täynnä kirjoja, joiden hankkimiseen kuluu valtaosa taiteilijan tuloista. Fomin pitää astrologiasta ja varsinkin Nostradamuksesta. Muistaakseni kukaan muu taiteilija ei ole puhunut minulle siitä, että aurinkokin voi nauraa ja peräti laulaa.

- Monet ihmiset, lähinnä länsimaiset liikemiehet ovat olleet halukkaita ostamaan teoksiani ja jopa kokoelmani ja viemään sen ulkomaille. Ovat luvanneet maksaa siitä hurjasti. En kuitenkaan halua Tshesnjakovin kohtaloa. Hänen koko perintönsä on Ranskassa ja ulkomailla hänet tunnetaan laajalti, mutta Venäjällä vain harvat. Minä haluan esittää taidettani juuri Venäjällä. Olenhan Venäjältä kotoisin, korostaa Vladimir Fomin.