Aikakauslehti "Kipinä" 01.03.1993.

Luoksemme saapui…

Alevtina Petshjorina



äskettäin tutustuin tuoreen taiteilijaan Vladimir Fominiin, joka jo vuoden ajan on asunut Petroskoissa.

Hän on syntyisin Tomskista, Siperiasta. 24-vuotiaana Vladimir matkusti v. 1987 opiskelemaan Kostromaan, mutta epäonnistui. Kahta vuotta myöhemmin hän pääsi kuitenkin taideopistoon.

Taiteeseen hän kiinnostui jo lapsena. Veljetkin antautuivat taiteen alalle.

Vanhin veli on ammatiltaan arkkitehti ja toimii opettajana instituutissa. Nuorin vielä opiskelee arkkitehtuuria. Heidän tavoin Vladimir myös yritti löytää oman paikkansa taiteessa.

Kouluikäisenä hän piirsi ikoneja jo omalla tyylillään.

Lopetettuaan opiskelun Kostromassa hän palasi Tomskiin, missä kahden vuoden ajan työskenteli hedelmällisesti maalaten tauluja. Sitten Vladimir kiinnostui historiaan.

Erikoisesti häntä miellytti eri kansojen menneisyys ja niiden yhtenäisyys. Sen hän halusi kuvata omissa tauluissaan.

Viime vuonna hän tuli Petroskoihin ihailemaan Pohjolan luontoa sekä tutkimaan karjalaisten, vepsäläisten ja suomalaisten traditioita. Hän tykkäsi Karjalasta ja jäi tänne.

Nuori taiteilija pyrkii selvästi ilmaisemaan oman suuntansa. Siitä heijastuu taiteilijan sisäinen maailma. Hänellä on kokonainen sarja tauluja, joiden nimet alkavat sanoin "Luoksemme saapui…". Niissä on omalaatuinen kompositio: kirkkaat, moniväriset, erikokoiset ja erimuotoiset talot muodostavat aivan kuin satulinnan aitauksen, jonka sisällä on epämääräinen fantastinen kaupunki tai kylä. Aitaus on joko kuvan alapuolella tai taustana.

Kuvan keskellä ovat sen sankarit sekä ihmetekniikka, mm. hauskannäköisiä ihmisiä, lentäviä aluksia, mielikuvituksellisia autoja, afrikkalaisia eläimiä, sirkuslaisia ja kulkukauppiaita. Näin taiteilija välittää rikkaan mielikuvituksensa. Yksikään taulu ei toistu.

Vladimirin tauluissa voi myös seurata kansallisperinteen jälkiä. Hän muistaa vielä pikkupoikana ollessaan painaneen mieleensä, miten Tomskin asukkaat iloisesti ja värikkäästi viettivät kansanjuhliaan. Nyt tämän värikkyyden nuori taiteilija tuo esille omissa tauluissaan. Niitä voi sanoa kirjaviksi gobeliineiksi. Taiteilija pyrkii siihen, että ne jotka käyvät katsomassa hänen taulujaan, kiinnostuisivat syventymään niiden sisältöönkin.

Maalatakseen hyvän taulun on välttämätöntä tehdä työtä kauan ja sitkeästi erottaen ja käsittäen jokaisen yksityisseikan. Uupumattomuus on taiteilijalle selvänä ehtona.

Vladimir kasvatti sitä jo opistossa opiskellessaan. Hänen taulunsa ovat sekä graafisia että öljymaalauksia. Tämä vaatii taiteilijalta suurta kärsivällisyyttä, terävää huomiokykyä ja sitkeyttä.

Vladimirilla on takanaan 300 taideteosta, joista melkein 80 on öljymaalauksia.

Jotkut näistä oli Petroskoin näyttelyissä esillä.

"Minulla on jo jonkinlainen pohja. Nyt voin jatkaa työtäni jo varmemmin. Suunnittelen työtäni tuleviksi 5-6 vuodeksi. Haluan yrittää luoda värien avulla jotain kultasepän hienon työn tapaista, luoda surrealistisen taideteoksen, väreillä kuvata jalokiviä, metalleja ja puunrakennetta. Luulen onnistuvani". Näin päätti kertomuksensa nuori taiteilija Vladimir Fomin.