Karjalan Sanomat 16.09.2000

Peer Gyntin draama lubok-tyyliin

Henrik Ibsenin teos petroskoilaisen Vladimir Fominin uutena aluevaltauksena

Mikko Nesvitski



Enimmäkseen lännessä esiintyvä petroskoilaistaiteilija Vladimir Fomin, 37, anastaa ensi vuoden alusta näyttelypaikakseen Norjan näyttelysaleja, joihin lähtee hänen tuorein Peer Gynt. Henrik Ibsen -sarjansa. Siihen kuuluu 40 öljykangasta.

Norjan-esiintymisen kenraaliharjoituksena on pieni näyttely, joka on esillä Lasten monitoimitalossa Petroskoissa tänään viimeistä päivää.

Näyttelyn moottorina toimivat yllättäen norjalaiset, jotka kaksipäiväisen norjalais-venäläisen terveyshuoltoseminaarin aikana halusivat ehdottomasti nähdä edes osan menekkitaiteilijan mainetta niittäneen Fominin tuotantoa. Näytteille on valittukin uuden sarjan kermaa.

Peer Gynt on ollut Fominin viime vuosien aluevaltaus. Sitä edelsivät sarjat Lubok, Kizi, kunnianosoituksena suurtaiteilijoille maalattu Muistotaulut, kansalliseen muinaiskulttuuriin pohjautuva sarja Vepsäläinen ja Kalevala, jonka 88 taulua kiersivät viime vuonna maineikkaasti Pohjoismaita.

Peer Gynt on Fominin värikylläistä ja pikkutarkkaa mosaiikkimaista tyyliä, jota taiteilija pitää 2000-luvun taiteen kielenä. Ajanmukainen neoprimitivismi yhtä hyvin kuin 1900-luvun alun surrealismin ja suomalais-ugrilaisen koristemaalauksen tunnukset ovat kankaissa kasautuneet lubok-kansantaiteen päälle.

Maalaaminen vei kolme vuotta

Peer Gynt -sarja on originelli jo sikäli, ettei avantgardistiseen lubok-tyyliin Ibsenin sankaria ole kukaan ennen piirtänyt.

Maalaamiseen Fomin valmistautui kolmen vuoden ajan. Hän etsi pitkään kaupoista kirjaa, jossa olisi täydellinen Ibsenin teksti ilman leikkauksia. Norjalaisen kirjoja ei vuosikymmeniä miltei julkaistu Venäjällä, koska maassa ei oikein tarvittu laumanmukaista yhteiskuntaa torjunnutta kirjailijaa.

Kolme vuotta myös kului sarjan esikoistaulusta Valeprofeetta aikaan, jolloin Fomin hioi loppuun viimeisen kankaan Kultainen vuoropuhelu. Siinä Peer Gynt keskustelee ikuisuuden kanssa Sfinksin vieressä.

Ibsenin kirja on avautunut taiteilijalle samalla filosofisena ja symbolistisena draamana, jossa ihmiselämään sekoittuu paljon ehdollista ja mielikuvituksellista. Teemassa on hänen mukaansa myös estetismiä ja individualismia, jotka ovat läheisiä niin Ibsenille kuin hänen sankareilleen.

Fomin on kertonut tauluissa yleisinhimillisistä kiihkoista ja paheista ja toteuttanut hahmot liioittelevaan tyyliin. Kankaissa on kuitenkin entistä sopusointuisempi väripaletti, plastisemmat muodot ja kuvatilan tarkempi käyttö.

Syvältä ottaen Fominin Peer Gynt viestii ihmiselämän merkityksestä. Samaa hän tutki edellisissäkin sarjoissaan. Samalle hän omistaa myös seuraavat, joiden nimet puhuvat puolestaan: Friedrich Nietzsche, Pohjolan sadut ja Raamattu.

Oikotiellä kompastuu

Maalauskeinoilla Vladimir Fomin korostaa Peer Gyntin kurjaa olemusta. Minuuttaan vaivatta muuttava Peer olennoi ihmismassaa, joka seuraa peikkojen mottoa "Ole tyytyväinen omaan itseesi" ja etsii oikotietä päästäkseen vääriin tarkoituksiin.

Ibsenin perään Fomin ivaa sankarinsa halua olla oma itsensä. Kankaissa Matka porolla, Uni ja Katse taivaaseen Gynt on kunnianhimoinen ihminen, jonka rajaton mielikuvitus kohoaa korkeuksiin ja nuorukaishaaveet liitelevät pilvissä.

Oikotiellä kuitenkin kompastuu. Peerin turmeltuneisuus estää haaveiden toteutumista. Romantiikalle sanotaan hyvästit kun elämänradalle ilmestyvät peikot.

Peikot ovat Häähevosessa, Kallioiden asukkaissa, Kahdessa noidassa ja muissa tauluissa jatkona ihmislaumalle, joka on kateellinen ja vihamielinen yksilölle. Ne symboloivat Fominista sitä alkusyytä, jonka välityksellä Peerin luonne tulee täyteen vihaa, valhetta ja julmuutta.

Morsiamesta, äidistä kuten orjistakin tulee vain keino saavuttaakseen haluamansa. Maailma on kohde, josta saadaan etua.

Egyptiin sankarinsa perään

Peer Gynt haluaa löytää mielikuvituksellisen Gyntianian, jossa voi olla omana itsenään, ja pakenee Egyptiin.

Matkan kuvaamiseksi Fomin itse kävi Egyptissä sankarin vaellusten jälkiä, jotka ikuistuivat teoksiin Arvoitus, Laulavat veistokset, Vuoropuhelu Sfinksin kanssa.

Mielisairaalassa Peer Gynt tunnustaa filosofiansa olevan järjetön. Jyrkät elämänkäänteet ovat nujertamassa häntä (Käyrä, ääni pimeästä). Surrealistiset Tuntematon matkustaja ja Nappikauppias ovat vieressä muistuttamaan, että hän on "jotakin siltä väliltä" (Ystävä, Risteyksellä).

Kohtalontaistelusta sankari pelastautuu äitinsä ja Solveigin avulla. Heissä taiteilija näkee traagista ja samalla ylevää ja runollista (Osen kuolema, Solveigin laulu) maailmaa. He ovat Gyntin taipaleella pelastaakseen hänen sielunsa.

Solveigin luota Peer löytääkin vanhuksena turvapaikkansa (Paluu). Järjensä menettänyt Solveig laulaa nukkuvan Peerin yllä ja jatkaa surullista ja valoisaa vuoropuheluaan ikuisuuden kanssa. "Me kaikki tulemme maailmaan puhumaan iänkaikkisuuden kanssa. Se on tärkein, mikä Peerin elämästä puuttui", taiteilija tuumii.

Nobel säätiö ei aikoinaan palkinnut Ibsenia, kirjassa katsottiin olevan "niin paljon negatiivista tuhovoimaa". Fominista se oli virhe maailman kirjallisuuden aarretta kohtaan: "Kuvitelkaa että taulusarjani jälkeen Henrik Ibsenille annetaan Nobel palkinto. Kaikkihan tässä maailmassa sattuu…"