Vladimir Fominin taidenäyttelyjen avajaisiin osallistuu tavallisesti valtioiden päämiehiä, huomattavia poliitikkoja ja kulttuurihenkilöitä. Kun maailman museoissa ja gallerioissa on esillä Fominin teoksia, niiden yllä liehuu aina Venäjän lippu. Nykytaiteen kansainvälisen tietopankin rankinglistalla Fomin sijoittuu Venäjän kymmenen parhaan nykytaiteilijan sekä 1900- ja 2000-lukujen sadan suurimman taiteilijaneron joukkoon.

Vladimir Fomin on taiteellisen lahjakkuutensa ansiosta jo 43-vuotiaana saavuttanut taidealan arvovaltaisten asiantuntijoiden ja lehdistön tunnustusta, kuuluisuutta ja yleisömenestystä. Hänen kuuluisuuttaan edistävät 9 CD-multimedialevyä, 30 nettisivustoa, lukuisat artikkelit venäläisissä ja ulkomaisissa lehdissä sekä erilaiset taiteilijan tuotantoa esittelevät julkaisut. Taiteilijasta on tehty TV-elokuvia Venäjällä, Suomessa, Saksassa, Ruotsissa, Norjassa ja Yhdysvalloissa. Vladimir Fomin on saanut useita taidepalkintoja. Vuonna 1995 hän voitti Taiteilija-teoksellaan Best of Europe and the Rest of the World -erikoispalkinnon Ottawan National Art Centren tietokonetaiteen kansainvälisesti arvostetuimmassa Corel World Design Contest -kilpailussa. Vuonna 2001 Pohjoismaiden ministerineuvosto myönsi hänelle taiteilija-apurahan.

Siperian Tomskissa 14.1.1963 syntynyt ja Krasnoje-na-Volge-kylän kultaseppäopistosta v.1989 korutaiteilijaksi valmistunut Vladimir Fomin opiskeli 8 vuotta ikonimaalausta Venäjän Kultaisen Renkaan alueen luostareissa. Hän työskenteli myös eri maissa kansantaiteilijoiden ohjauksessa omaksuen näin heidän työtapojaan. Taiteilijalla on ollut monia näyttelyjä risteilyalusten näyttelytiloissa. Vuodesta 1992 Vladimir Fomin on asunut ja työskennellyt Petroskoissa..

Vuoden 1992 jälkeen Fomin on luonut yhteensä viisitoista graafisista teoksista ja taidemaalauksista koostuvaa kuvasarjaa, joita on ollut esillä 26 yksityisnäyttelyssä.

Fominin varhaiselle avantgardistiselle lubok-taiteelle on luonteenomaista ”värikkään kansanomaisen piirroksen” perinnettä jäljittelevä kirkkaus ja hahmojen lakonisuus. Hänen varhaisissa töissään yhdistyvät nykytaiteilijoiden tyylikokeilut, muinaisten suomalais-ugrilaisten koristekuvioiden elementit sekä taiteilijan työtapaa leimaava koristeellisuus, pikkutarkkuus ja mosaiikkimaisuus. Vladimir Fominin teokset ovat pääosiltaan poliittis-filosofisia (Poliittinen sarja) tai ne liittyvät aiheiltaan taiteilijan lapsuuteen ja kansanjuhliin (Lubok-sarja).

Taiteilijan myöhäistuotantoa hallitsevat kuvatilan äärimmäisen tarkka käyttö, täydellisen plastiset muodot ja värien keskinäinen sointuvuus. Nämä piirteet ovat ominaisia monille Fominin teossarjoille: Lahjat-sarjalle, joka on tunnustuksenosoitus mm. Picassolle, Dalille, Munchille, Gumileville, Sibeliukselle ja heidän suurenmoisille teoksilleen, vepsäläisten ja karjalaisten muinaiskulteille omistetulle Vepsäläiselle sarjalle, Kizhin saaren arkkitehtuurin innoittamalle Kizhi-sarjalle, Kalevala-sarjalle, joka on luotu suomalais-karjalaisen eepoksen pohjalta, Peer Gynt. Henrik Ibsen -sarjalle, uskonnollisia aiheita käsitteleville Mandalat-, Hengellinen- ja Pakanallinen- sarjoille, taiteen naishahmoihin perustuvalle Immet, Daamit, Madonnat -sarjalle, Pohjolan sadut -sarjalle, Näin puhui Zarathustra -teoksesta aiheensa ammentavalle Friedrich Nietzsche -sarjalle sekä Fominin Yhdysvaltain matkasta vaikutteita saaneelle Florida-sarjalle.

Venäjän federaation hallituksen aikakausjulkaisu Zhizn natsionalnostei kirjoitti vuonna 1995: ”Vepsäläistä sarjaa tuottaessaan taiteilija kulki aiempien sukupolvien viitoittamaa tietä muotojen yleistyksestä, merkityksellisyydestä, hieroglyfeista, symboleista, allegorioista ja metaforista nykytaiteen älyllisiin löydöksiin. Vielä muutama vuosikymmen sitten tutkijat pitivät nykyisen Venäjän pohjoisosissa asuvan vähälukuisen kansan esi-isiä jäljettömiin kadonneena kansana, jonka omaperäisestä kulttuuristakaan ei ollut jäänyt jäljelle yhtään mitään. Fominin vepsäläistä kuvasarjaa voidaan pitää todisteena siitä, että muisto kansasta elää niin kauan kuin kansan taide innoittaa sen jälkeläisiä. Sarjassa tiivistyvät taiteilijan kolmivuotinen työ jo olemassa olevien arkeologisten materiaalien ja perinneaineiston parissa ja hänen omat käsitöiden, tapojen ja uskomuksien tutkimustensa tulokset.”

Kizhi-sarja ei ole satunnainen aihe Fominin luomistyössä, eikä Kizhin saaren löytäminen ole sattuma taiteilijan elämässä. Ensimmäistä kertaa Fomin näki tämän Venäjällä sijaitsevan ”maailman kahdeksannen ihmeen” jo lapsena katsellessaan akvarellimaalausten kuvia eräästä kuvalehdestä. Siitä lähtien hän näki unia Kizhin monikupolisista kirkoista. Vuonna 1995 Fomin asettui asumaan Kizhin saarelle luodakseen sarjan, josta tuli hänelle ikkuna Venäjän pohjoisosiin. Tehdessään luonnoksia hän luki Kizhin arkkitehtonisen kokonaisuuden salaisuuksia kuin kirjaa. Nuo salaisuudethan säilyivät onnellisen yhteensattuman ansiosta historian rajuissa käänteissä. Pakanoille kristinuskon tuoneen bysanttilaisen munkin kohtalo sai taiteilijan pohdiskelemaan omaakin kutsumustaan.

Sen jälkeen kun Vladimir Fominilla oli vuonna 2002 näyttely Norjassa Oslon ja Harstadin näyttelysaleissa, hänen Peer Gynt -sarjansa julistettiin koko Norjan kansan omaisuudeksi. Fominin norjalais-venäläisten diplomaattisuhteiden satavuotispäivälle omistetun näyttelyn Norsk Folkmuseumissa vuonna 2005 avasi Norjan kuningas. Yksi näytteillä olevista tauluista sai myöhemmin paikan Ibsen-museon pysyvästä näyttelystä. Taiteilijan mukaan “me synnymme maailmaan puhumaan iankaikkisuuden kanssa”. Vladimir Fominille tällaisena vuoropuheluna toimii hänen tuotantonsa, jossa Peer Gynt. Henrik Ibsen -taulusarjalla on erityinen sijansa.

Suomi, jossa Kalevala on yksi kansallis-kulttuurisen elpymisen symboleja, on jo aikoja sitten tunnustanut Vladimir Fominin Kalevala-aiheisen kuvasarjan ainutlaatuisuuden. Kalevalan 150-vuotisjuhlan yhteydessä Pohjoismaiden museoissa pidettiin Fominin yksityisnäyttelyjä. Taiteilijan ainutlaatuisen näyttelykiertueen aikana vuosina 1999–2002 hänen Kalevala-kuvasarjaansa tutustui Suomen, Ruotsin ja Norjan museoissa yli 50 000 katsojaa.

Fominin Kalevala-kuvat havainnollistavat Lontoossa vuonna 2004 painettua Maailman mytologia -tietosanakirjaa sekä suomalais-ugrilaisen Kalevala -teoksen ainutlaatuista suomen- ja venäjänkielistä painosta, jonka venäläinen kustantamo Skandinavia julkaisi vuonna 2006.

Kalevalaa, tuota Elias Lönnrotin muinaisista myyteistä, kansantaruista ja runoista kokoamaa sankaritekoa, voidaan pitää maailman kulttuurihistorialliselle jalustalle pystytettynä suomalaisena patsaana. Se on merkitykseltään verrattavissa sellaisiin yleismaailmallisiin klassikoihin kuin muinaisskandinaavinen Runo-Edda, muinaiskreikkalaiset Ilias ja Odysseia sekä muinaisintialaiset Mahabharata ja Ramayana.

Suomen Kansallismuseon kokoelman suurimpiin aarteisiin lukeutuvien Kalevala-aiheisten taulujen luojan Akseli Gallen-Kallelan menestys kaiveli monen eurooppalaisen, aasialaisen ja afrikkalaisen taiteilijan mieltä. Mutta Suomen folklore-perinnön mainetta on kasvattanut myös noin sata grafiikkatyötä ja maalausta tehnyt venäläinen taiteilija Vladimir Fomin.

Fominin ei tarvinnut voittaa kilpailuja päästäkseen kuvittamaan Kalevalaa kuten Akseli Gallen-Kallelan. Hänen ei tarvinnut kestää neuvostoliittolaisen sensuurin painetta kuten Pavel Filonovin, joka 13 oppilaansa kanssa ahersi Kalevalan kimpussa vuosina 1931–1933. Suomalaiset ja venäläiset katsojat ovat voineet tutustua taiteilijan luomiin kalevala-aiheisiin hahmoihin sen jälkeen, kun Skandinavia-kustantamo (www.skandinavia-group.com) julkaisi Kalevalan. Siitä lähtien moni Kalevalan tutkija assosioi eepoksen visuaaliset hahmot joko Gallen-Kallelan tai Fominin luomiin hahmoihin.

”Pidän Kalevalaa elämänviisautta omaavan ihmisen avoimena kämmenenä, jonka viivat kertovat ihmiskunnan elämänradasta”, sanoo Fomin. ”Tarkoitukseni oli kuvata Kalevalan maailmaa 2000-luvun maalaustaiteen kielellä. Kalevalan runot ovat minusta mielleyhtymien kerä, jota voi purkaa loputtomiin värein, mielikuvin ja näkökuvin. Sen kerän lanka juontuu geneettisestä muististani. Kalevala on todenperäinen maallinen satu, joka lähtee ihmisen sisimmästä, sukupolvien kartuttamasta intuitiosta. Syntymän ja kuoleman, elämäntaistelun sekä elollisten olentojen ja salaperäisen kosmoksen läheisyyden aiheita – tässä on kaikki se, jossa sieluni on kuin peilistä nähnyt oman itsensä.”

Fominin kuvittama Kalevalan painos, (40 kuvaa ja ornamentteja) julkaistiin hänen Venäjän kauppaedustustossa Helsingissä pidetyn yksityisnäyttelynsä päättäjäisten aattona. Vuosina 2005–2006 järjestetyssä näyttelyssä kävi monia kuuluisia henkilöitä kuten eri maiden presidenttejä, ministereitä ja liikemiehiä.

Kalevala tekee edelleenkin ihmiseen suuren vaikutuksen ajallisista ja alueellisista rajoista riippumatta. Fominin kuvat tekivät Kalevalan uudesta painoksesta mestariteoksen. Kun tutkiskelee kaikkien noiden historian hämärästä tulleiden myyttien sakramentaalista olemusta, huomaa niissä piilevän ennustuksen. Se, joka on päässyt nauttimaan sanan taikavoimasta, lukeutuu yhteiskunnan henkisiin johtajiin. Se on luojien tie. Fomin voi Elias Lönnrotin sanoja mukaillen todeta, että hänellä on runonlaulajien tapaan oikeus omaan tulkintaansa Kalevalan runoista.

Fominin Immet, daamit, madonnat -sarja on polyhistorinen, sen tunnistaa menneisyyden ja nykyisyyden naishahmojen yleismaailmallisessa kontekstissa. Jo taidesymboleiksi vakiintuneiden antiikin Venuksen, Leonardo da Vincin Mona Lisan (La Giocondan), Edgar Degasin balettitanssijoiden, Paul Gauguinin tahitilaisten naisten, Petrov-Vodkinin vallankumouksen madonnien jälkeen ... ilmestyivät Fominin avantgardistiset lubok-kaunottaret. Jokaisen Fominin hahmon taustalla on aistittavissa mestarin kypsyys, taiteilijan palveleman Ikuisuuden muotokuvan tulkinta hänen ainutlaatuisten työtapojensa keinoin. Jokaisen teoksen taustalla on erotettavissa Hänen Majesteetilleen Naiselle omistettujen musikaalisten, kirjallisten ja muiden taiteellisten teosten jatkumo.

Jos Fominin Pohjolan sadut -sarja syntyi hänen norjalaisiin vuonomaisemiin tekemänsä ihmeellisen matkan sekä taiteilijan Skandinavian museohistoriaan ja kulttuuriin, sen ”elävään kansanperinteeseen” ja sen kirjallisiin ja musikaalisiin teoksiin tutustumisen pohjalta, niin Florida-sarjan perustan muodostavat taiteilijan syvät henkilökohtaiset vaikutelmat matkasta Yhdysvaltojen eteläosissa.

Florida-sarjan eläinten, lintujen ja kalojen hahmot ovat taiteilijan tajunnanvirran ja intuition synnyttämiä, niitä valaisevat taikuus ja satumaisuus. Tätä lubok-kuvasarjaa voisivat kadehtia maailman parhaat elokuvastudiot, joiden tuotantotiloja sijaitsee Orlandon lähistöllä. Niin puoleensavetävä on taiteilijan keksimän maailman olemassaolon illuusio. Niin luonnollisia ovat hänen inhimillisiin lavasteisiin ällistyttävästi sijoitetut eläimensä. Fominin tauluissa luontokappaleet ovat saaneet niin inhimillisiä piirteitä, että sitä voi pitää todisteena Floridan rinnakkaismaailman fantasmagorisesta olemassaolosta Fominin tauluissa.

Vladimir Fomin puolustaa koko tuotannollaan taiteilijan oikeutta älylliseen ja henkiseen taiteeseen, kirjoittivat amerikkalaiset asiantuntijat ja lehdistö Fominin yksityisnäyttelyä ylistävissä lausunnoissaan. Näyttely järjestettiin Yhdysvaltojen historiallisten nähtävyyksien luettelossa mukana olevan Albin Polasek -museon Floridan Taiteilijoiden Salissa vuonna 2006. Näyttelyn yhteydessä kuuluisa professori Aleksandr Boguslavski, joka oli jo yhdeksän vuoden ajan luennoinut orlandolaisille opiskelijoille Fominin luomistyöstä, kertoi yleisölle taiteilijan kuvasarjoista, mm. Kalevala-sarjasta.

Floridan sanomalehdet Observer ja Orlando Sentinel kirjoittivat mm. seuraavaa: ”Venäläisen taiteen nousevan tähden teosten näytteillepano hypnotisoi...”, ”ällistyttää hänen ainutlaatuiselle avantgardistinen lubok-tyylilleen luonteenomaisen, täsmällisen, mosaiikkia muistuttavan tekniikan käytöllä, sointuvilla väriyhdistelmillä ja muodoilla, ihastuttavilla kompositioilla, hahmojen vakuuttavuudella ja pikkutarkkuudella, jotka ovat tulosta maalaustaiteen perinteisten suuntausten ja nykysuuntauksien taiturimaisesta synteesistä.

Yli 700 Fominin teosta on tätä nykyä esillä Pohjoismaiden ja Venäjän kansallisissa museoissa, venäläisissä, amerikkalaisissa, suomalaisissa, saksalaisissa, ruotsalaisissa ja norjalaisissa taidegallerioissa sekä monissa yksityiskokoelmissa ympäri maailmaa. Fomin jatkaa yhteistyötä kuuluisien, myös virtuaalisten, taidegallerioiden kanssa. Taiteilija harrastaa hyväntekeväisyyttä. Hän on järjestänyt näyttelyjä mm. vaille huoltajaa jääneiden lasten hyväksi. Suomen Punainen Risti julkaisee Fominin piirtämistä Kalevalan sankareiden muotokuvista kirjapainotuotteita kerätäkseen rahoja katastrofirahastoonsa.

Fomin kutsutaan usein esiintymään tieteellisiin symposiumeihin, kulttuuria käsitteleviin seminaareihin sekä taiteilijan tuotannolle omistettuihin tapaamisiin. Osallistuttuaan kerran erääseen kansainväliseen arkeologiseen foorumiin Pegreman niemimaan historiallisessa museokeskuksessa Fomin totesi, että melkein kaikki meidän päiviimme asti säilyneet muinaistaiteen artefaktit liittyvät muinaisihmisten astraalisiin, kosmogonisiin ja mytologisiin käsityksiin. Hänen Mandalat-sarjansa on täynnä symboleja, jotka heijastavat loputtoman liikkumisen, kiertoliikkeen aatetta, ilmiöiden ja mytologian jaksoittaisuutta.

Väläyttäessään näkyville sisäisen maailmansa sopusuhtaisuutta Fomin käyttää muinaistaiteilijoiden tapaan ympyrän (mandalan) muotoisia sommitelmia sopusoinnun lakina.

Mandalat-sarjan kaikki kuvat muistuttavat buddhalaisten värihiekasta tai riisistä tekemiä mandaloita. Niihin kätkeytyy samanlainen sisältö kuin Tiibetin munkkien hengellisiin runoelmiin, jotka auttavat heitä meditoimaan. Samanlaista sananmuotoista sointuvuutta synnyttävät Kalevalan eepoksen rytmikkäät runot sekä Friedrich Nietzschen kaikille tai ei kenellekään tarkoitetun Näin puhui Zarathustra -teoksen loppusoinnuttomat runot.

Kymmeniä yleistajuisia teoksia julkaissut professori A. P. Zhuravlev väittää, että ”taiteilija V. Fomin muotoilee teoksiaan Mandalan lain mukaan. Kuparikauteen (kalkoliittiseen kauteen) sijoittuvan Pegreman sivilisaation muinaiset taiteilijat loivat yli 5 000 vuotta sitten kompositioita, jotka vastaavat täydellisesti Mandalan lakia. Niillä samoin kuin 1600–2000-lukujen karjalaisilla, vepsäläisillä ja saamelaisilla maalauksilla sekä 1600–1900-lukujen äänisenrannan alueen rakennustaiteilijoiden arkkitehtuurisilla mestariteoksilla on paljon yhteistä Vladimir Fominin kuvien kanssa” (”Muinaisin taide ja nykyisyys”, s. 18).

Fominin mandalat ovat haavekuvia, vaipumista luomakunnan syvyyteen, avaimia uusiin keksintöihin, hengen ylivaltaa materiasta sekä Olemus Luojan käsissä. Pyrkimys luoda uusi sarja puhtaan luomistyön merkeissä antoi taiteilijalle mahdollisuuden täyttää kuviaan piilevällä magnetismilla ja sillä elävöittävällä voimalla, jota totuuden tuntemisen prosessi antaa.

Vladimir Fomin on todennut eräässä haastattelussaan: Kun kuulen sanottavan, että taiteellinen intuitio on paras salasana, jonka avulla mahdollistetaan pääsy kulttuurin eri aloille, tulen aina omasta puolestani täsmentämään, että taiteilijana oivallan pikemmin salaisen tien niiden ihmisten sieluihin, jotka kykenevät ottamaan vastaan taidetta.

Asiantuntijat tunnustavat, että Fominin taiteellinen tuotanto samaistuu suuressa määrin uusprimitiivisyyteen. Sitä paitsi taiteilijan teoksissa näkyy abstraktionismin ja surrealismin vaikutteita, mutta hänen tyylinsä on ylipäätään ainutlaatuinen. Kukaan Fominin edeltäjistä ei ole maalannut samanlaisella tyylillä eikä kukaan ole hänen vertaisensa nyt, siksi taiteilijan filosofisen optimistista työtapaa voisi luonnehtia ”Fominin avantgardistiseksi lubok-taiteeksi”.