Älä tee itsellesi jumalankuvaa, opettaa Raamattu. Floridasta on kuitenkin tullut Vladimir Fominille moni-ilmeinen ikoni, josta ovat todelliseen maailmaan lähteneet taiteilijan siveltimen elollistamat Yhdysvaltain etelävaltioiden kasviston ja eläimistön ihmeelliset hahmot.

Käytyään kerran paratiisissa Fomin mieli palata siihen. Paluuta merkitsi sarja Florida, jonka taiteilija oli maalannut kaksi vuotta. Sen asuttamat eläimet, linnut ja kalat ovat mestarin tajunnan ja intuition jatke, jonka pohjana ovat olleet Floridan matkalta saadut vaikutteet.

Eipä sattumalta sarjan ensimmäinen maalaus ole saanut nimekseen Kaksi ruusua. Se huokuu elämänjuhlan riemullista valoa. Kutsun siihen oli Fomin saanut ystävältään, Rollins Collegen professorilta Alexander Boguslawskilta (hän oli Albin Polasek Museumissa & Sculpture Gardensissa järjestetyn ensimmäisen näyttelyn ideoija).

Maalaukset Kissa, joka kävelee itse ja Oranssinvärinen katti kertovat taiteilijasta. Hänen kohtalonsa on yksinäisyys, hänen ristinsä ovat luomistyön vapaus ja taloudellinen riippuvuus.

Kiertäessään tähtiyössä Orlandon katuja hän hyväili vieraita kissoja, jotka ilmestyivät pimeydestä hänen tielleen ja häipyivät jäljettömiin. Epätavalliset olennot lahjoittivat lämpöä ja samalla uhmasivat kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu.

Tiikerin kuono (mandala), Jaguaarin kuono (mandala) ja Pantterin kuono (mandala) jatkavat Floridan autojen erikoisten rekisterikilpien aihetta. Hätään joutuneet villit kissat ovat löytäneet tyyssijansa osavaltion puistoista. Kuljettajat, joille kissojen elämä ei ole samantekevää, osoittavat tällä tavalla ymmärtävänsä ongelmaa.

Nopeuden aihe on läsnä melkein kaikissa sarjan maalauksissa, jotka huokuvat lisäksi tietynlaista "jazzinomaista" ja "rokinomasta" tuntua.

Kaikkein näkyvimmin se on kuvattu tauluissa Puuma Fordissa, Pantteri Mercedesissa, Vaaleanpunainen pantteri Cadillacissa ja Leopardi pyörällä.

Toki taiteilijan tauluissa kaikki on nurin. Kissat ovat ratissa, ne ohjaavat ihmisten, autojen ja talojen maailmaa. Rakastaessamme jotakuta me vaihdamme aina paikkamme.

– Kun ajoin ensimmäistä kertaa Orlandon moottoriteillä, ajattelin että paikalliset ihmiset harjoittavat etupäässä autojen myymistä ja ostamista. Autokauppa on tärkein bisnes. Näin autoliikkeen edessä Pirun ja Enkelin mallit, Vladimir Fomin muistelee.

Jonakin hetkenä kuvittelin lemmikkieläimiä tiellä pyyhältävien ihmisten sijalla. Winter Parkin ja Maitlandin vieressä asetettujen 20–25 kilometrinopeuden rajoituskilpien tarkoitus on kertoa hellävaraisesta suhtautumisesta ympäristöön. Ne viestivät itse asiassa siitä, että kauniiden talojen ja autojen omistajilla on samanlaiset reservaatit kuten eläimillä, joita on tietyssä määrin lykästänyt. Tämä on toki inhimillinen näkökanta.

Emme koskaan tiedä, kuinka tulee suojella ja helliä niitä, joita rakastamme. Joku tyrkyttää meille elämää kuten sääennustetta. Me tyrkytämme elämää toisille, jotka vuorostaan haluaisivat toisenlaista, kuin mitä ylhäältä on annettu.

Fominin eläinaiheiset työt ovat inhimillisten himojen symbolit, jotka ovat taiteilijan hallitseman omaperäisen neoprimitiivisen tyylin ansiosta saaneet lubok-muodon.

Maalauksissa on punottu yhteen Amerikka-nimisen kokonaisuuden autenttisen osan – Walt Disney Worldin – ideat ja yksityiskohdan ilmentymä eli yksi päivä sarjan tekijän elämästä, nimittäin USA:ssa vietetty hänen oma syntymäpäivänsä niin sanottuna venäläisenä vanhana uutenavuotena.

"Disneyland venäläisessä lubokissa" on syntynyt tapaamisesta Florida Alliance for Arts Educationin presidentin ja Walt Disney Worldin toiminnanjohtajan Robert Radockin kanssa. Radock järjesti taiteilijalle käynnit erilaisissa show’issa puistoissa Epcot ja Animal Kingdom. Niistä tuli myöhemmin Fominin Florida-sarjan monien maalausten lähtökohta.

Walt Disneyn puistoihin vievillä teillä painuivat Fominin mieleen kolarit, korjaustyöt, eksyneiden turistien autojonot sekä Orlandon ympärille kasautuneisiin vapaa-aikakeskuksiin kiirehtivien perheiden asuntovaunut. Hän tuntui osuneensa paikkaan, jossa voi samalla kertaa nähdä paljon kaikkea, tai maapallon "ruuhkapisteeseen", jossa ”huvittelun kuormitus” on suurempi kuin avaruuslentäjien kestämät kuormitukset.

Piirroselokuvasankareiden mahtavat tyylitellyt puistokulkueet sekä ihmisten–eläinten–lintujen ja uskomattomia efektejä synnyttävien tehosteiden yhdistelmästä koostuvat paraatit olivat taiteilijalle kuin ajat sitten nähty uni.

Nämä sankarit ovat ikään kuin lähteneet hänen lapsuusaiheita kuvaavista varhaismaalauksistaan, joille olivat ominaisia kärjistetty yksinkertaisuus ja hahmojen mielikuvituksellisuus. Hänen ensimmäinen taulusarjansa oli omistettu messuille, sirkusesityksille, tivolien huvittelulaitteille, autokilpailuille, autoparaateille ja musiikkishow'ille.

Sen sarjan ihmeelliset hahmot syntyivät leikin ja elämän karnevaalimaisesta sekoituksesta. Sarjat monet kaksiosaiset työt samastuivat rakenteeltaan omaperäisiin värikkäisiin köynnöksiin, joissa aisti katujuhlia vastaavaa yhtenäistä dynaamista rytmiä.

Luovan uransa uudella vaiheella Fomin on paneutunut uudelleen lapsuuden, hyvän ja ilon ihanteelliseen maailmaan. Toki hänen hahmoissaan aistii nyt "amerikkalaista" henkeä, niille ovat ominaisia entistä monimutkaisemmat muodot, rajujen Florida-värien paletti, kärjistetty plastisuus ja rakenteellinen dynaamisuus.

Sielussaan taiteilija on ikuinen lapsi. Hän unelmoi syntymäpäivänsä vietosta Disneylandissa, mutta juhli sitä kahdesti Moskovan ja Floridan ajan mukaan riehakkaissa musiikki-iltamissa ystäviensä luona.

Taiteilija viettää syntymäpäiväänsä merkillisenä juhlana, jota vietetään 14. tammikuuta Venäjällä – niin sanottuna vanhana uutenavuotena (eli uudenvuodenpäivänä vanhan kalenterin mukaan).

Lentokoneessa Lontoon yllä vastaanotetun venäläisen Joulun jälkeen lumitalveen tottunut taiteilija koki entistä voimakkaampia tunteita, kun rajun kaatosateen, ukkosen jyrinän ja salaman leimahdusten taustalla vietti 43-vuotispäiväänsä.

Kahdessa aikavyöhykkeessä hän joutui kahteen konserttiin kahdessa hienossa talossa, joissa soi kitaroita, balalaikkoja, bandoneoneja, laulettiin bluesia ja tanssittiin argentiinalaista tangoa.

Tunnekuohun vallassa taiteilija taituroi kankaalle mitä erilaisimpia taiteellisia improvisaatioitaan.

Omalla sijallaan on Florida-sarjassa maalaus Valdain uni, jonka taiteilija maalasi yksissä iltamissa tapaamansa kirjailijan Sasha Sokolovin Koiran ja suden välillä -kirjan pohjalta. Taulu edustaa puhtaasti kansallista venäläistä floristiikkaa: se on aito lubok taitelijan avantgardistiselle käsialalle ominaisine hienouksineen.

Pyöreän komposition ja sinihopeisen väripaletin tarkoitus on välittää, vaikka osittain, kirjan päätä huimaava kielellistä kokemusta ja runollista kerrontatyyliä, joka on yhteydessä talveen, Volga-jokeen, kylään ja vielä johonkin arvoitukselliseen, mitä sanotaan venäläiseksi sieluksi.

Itse asiassa luomistyön lähteeksi tulevat mestarin elämän värikkäimmät hetket. Erotukseksi tavallisesta ihmisestä taiteilija osaa kertoa samassa maalauksessaan myös niiden hetkien historiaa, pysäyttää tuokiot ja yhdistää ne sekä luoda muistojen katkelmista eheän kuvan ja siirtää tuhansia fantasioita yhdelle kankaalle.

Niin on tapahtunut Sarvikuonolle. Toisaalta taululla on ilmiselvä Disneylandin leima (juonen suurenmoisuus, naturalismin korvannut satumaisuus ja symbolien leikki), toisaalta se on aavekuva Salvador Dalín maailmasta.

Fomin luki aikaisemmin maineikkaan surrealistin muistelmia ja kävi hänen näyttelyissään. Amerikkalaisessa St. Petersburgissa hän kävi Dalín maailmankuulussa museossa, jossa espanjalaisen taiteilijan varhaisten taulujen joukosta löysi puhtaasti lubok-tyylisen taulun. Eipä siis ihme, että Fominin halusi maalata lahjan entiselle esikuvalleen. Luojien vuoropuhelu on taiteessa väistämätön ja taiteilijoiden ideat risteytyvät aina.

Hieroglyfien kaoottisuutta muistuttavasta syvyydestä ylös pyrkivän Sarvikuonon kummalliset ääriviivat ovat itse asiassa syntyneet Animal Kingdom -nimen hienosta yhdistämisestä eläimen maalliseen astraaliauraan. Se on tunnustuksen osoitus yhdelle metamorfoosille, ylijärjelliselle epäjumalalle tai fetissille, jota Dalí palvoi.

On tunnettua, että sarvikuonon sarvea Dalí piti kaikkein surrealistisimpana esineenä ja samasti sen itseensä.

St. Petersburgin museossa käynnin tuloksena syntyi myös Lahja Miguel de Cervantesille. Dalí maalasi Don Quijoten pohjalta noin kymmenen vesivärimaalausta ja 36 graafista piirrosta. Hän samasti kirjailijan ja tämän sankarin uuden manteren löytäneeseen Kristoffer Kolumbukseen (molemmat kuolivat köyhyydessä ja vankilassa) ja myös itseensä.

Dalí oletti oikeutetusti, että yksi kosminen lanka yhdistää kaikkien nerojen kohtaloita.

Lahja Cervantesille yhdessä Sasha Sokoloville osoitetun Valdain uni -lahjan kanssa eivät ole sattumalta kuuluneet Florida-sarjaan. Florida on yhdistänyt molemmat taulut paikkana, jossa voi tavata eläviä ja kuolemattomia – niitä joiden on Dalín sanoman mukaan suotu kuulla taivaallisten kehien musiikkia ja enkelien laulua.

Poiketessaan Lakelandissa, jonka koristuksiksi ovat tulleet Frank Lloydin luomukset, sarjan tekijä oivalsi ihmiskäsien ja luonnon luomusten hennon rajan.

Fominin maalauksessa on Floridan eläimet liitetty inhimillisen kanssakäymisen kehyksiin yhtä elimellisesti, kuin arkkitehti Lloydin rakennukset liittyvät luonnonmaisemaan.

Ehkä taiteilija on jopa löytänyt yhdenmukaisuuksia arkkitehti Antonio Gaudín Barcelonan keskeneräisestä goottilaisesta linnasta. On olemassa jotakin yhteistä katalonialaisen arkkitehdin suosiman kirkkaan erivärisen kattotiilin ja kirjavien, pirstoutuvien ja maalauksen rajojen ulkopuolelle pyrkivien Fominin figuurien välillä. Nuo figuurit kerääntyvät samalla tietynlaiseksi mosaiikiksi ikään kuin kaleidoskoopissa ja ovat toistumattomia kuin ilotulitus yötaivaalla.

Ornamenttitaiteen asiantuntijana Fomin ei voinut olla huomaamatta sitä, että Walt Disneyn puistojen show't on somistettu tunnettujen piirroselokuvien henkeen ja ne tyylittelevät afrikkalaista ja latinalaisamerikkalaista kulttuuria.

Tätä aihetta koskevien mielleyhtymien kerästä ovat syntyneet taulut Pantterin hyppy, Villisian hyppy ja Flamingon tanssi, jotka on toteutettu amerikkalaisille intiaaneille ominaisin värein ja afrikkalaista tyyliä hipovan ornamentiikan keinoin. Maalausten etninen symbolisuus on ilmiselvä.

"Palavien" värien, tilan runsaiden yksityiskohtien ja hahmojen kuviollisuuden ansiosta tehostuvat maalauksissa liike, vapaus ja hurmio, johon taiteilijan kuvaamat luonnon lapset ovat antautuneet.

Neito kirahvin päällä ja Neito jaguaarin päällä ovat syntyneet valokuvista, jotka ovat ikuistaneet afrikkalaisen safarin Animal Kingdomin puistossa. Taiteilija valokuvasi vaimoaan juoksevan kirahvin taustalla ja melkeinpä villin mustan kissan vieressä.

Yhdessä kuvassa, joka oli otettu pienoisjunalla toteutetulla matkalla läpi eksoottisten eläinten tyyssijojen, naisen kasvot ja kirahvin kuono sekä molempien ruumiit ovat lähenneet niin paljon, että taiteilijan muistiin on palautunut eräs pienoisveistos Tunisin Bardo-museosta. Eräs tuntematon kuvanveistäjä oli kahdensadan vuoden kuluttua Kristuksen syntymän jälkeen veistänyt strutsin päällä istuvan naisen.

Fomin on aina maalannut jotakin vastaavaa taulusarjoissaan, mutta Floridasta hän on löytänyt kauan kaipaamansa juonet.

Tauluissa Alligaattorin hyppy, Neito krokotiilin päällä ja Kilpikonna on kuvattu Floridan ylpeytenä olevien laskemattomien jokien, matalavetisten järvien, liejuisten suistojen ja höyryävien soiden olentoja. Vuorostaan Kettu, Karhu ja Jänis edustavat lämpimän ja kostean alueen metsien ja tasankojen eläjiä.

Kaikki nuo taulut ovat Fominin konseptuaalisia kokeiluja Yhdysvaltain eteläosan kulttieläinten kanssa.

Floridan hahmogallerian kehityksen kulminaationa voidaan kuitenkin pitää Neitoa merikilpikonnan päällä, Lentoa rauskun päällä, Neitoa delfiinin päällä ja Haikaran tanssia.

Nuo aurinkoiset ja optimistiset henkilöhahmot ovat Merihevosen ja Kalan rinnalla kauniita aistiharhoja, jotka ovat syntyneet huviteollisuuden "vetisen" lohkon Epcotin, Sea Worldin ja Bush Gardensin ansiosta.

Fominin onnisti osallistua show'ihin silittämiseen tottuneiden valaiden, delfiinien ja rauskujen kanssa, nähdä suuriin ja pieniin akvaarioihin suljettujen olentojen erikoista elämää, ruokkia merieläimiä ja -lintuja sekä leikkiä niiden kanssa.

Omalla tavallaan monumentaalisessa Pelikaanissa ovat ruumiillistuneet muistelmat matkasta Meksikonlahden rannalle ja lepohetkistä Tampassa ja Clearwaterissa.

Taiteilija seurasi upeaa suurikokoista lintua välittömässä, ojennetun käden läheisyydessä, kun vaelteli valkoisessa sumussa maidonvalkeaan merivaahtoon yhtyvällä rantahiekalla. Jonkin aikaa molemmat uivat yhdessä merirantaa pitkin.

Fominin luomaa lubok-sarjaohjelmaa voisivat kadehtia maailman parhaat elokuvastudiot, jotka ovat sijoittaneet paviljonkinsa Orlandon liepeille. Niin houkuttelevaa on kaiken sen olemassaolon illuusio, minkä taiteilija on keksinyt. Niin luontaisia ovat hänen eläimensä, jotka on mahtipontisesti sijoitettu inhimillisiin lavastuksiin.

Hänen laatukuvamaalauksissaan Daami talvipuistossa, Vaaleanpunainen pantteri appelsiinipuistossa, Mäyräkoira ja Sirkus ovat oikean ulkoisen maailman attribuutit ideaalistettuja, mutta tunnistettavia.

Floridan rinnakkainen universumi elää Fominin tauluissa omaa houreista elämäänsä.