Taidemaalari Vladimir Fomin

Vladimir Fominin taulusarja Kizhi

"Näin todellisuudessa sen, minkä piirsin…"
Vladimir Fomin

Taulusarja Kizhi on yhtä merkittävä Vladimir Fominin tuotannossa kuin Kizhin saari hänen elämässään. Ensimmäisen kerran hän näki venäläisen "maailman kahdeksannen ihmeen" lapsena, kun katseli värikuvia aikakauslehdessä. Siitä lähtien hän alkoi nähdä Kizhin monikupolisia kirkkoja unissaan. Vuonna 1992 hän näki ne todellisuudessa ja vuonna 1995 asettui asumaan saarelle maalatakseen sarjan, joka avasi hänelle ikkunan Venäjän Pohjolaan.

Vladimir Fominin muistiinpanoista: "Minulle saari jää aina sellaiseksi, jona näin sen ensimmäisellä Karjalan-matkallani. Olin valmis ihmeeseen. Sieluni odotti sitä ihmettä. Tunsin etukäteen ilon ja mielisuosion tunnelmaa". Maalauksia luonnostellessaan hän luki kuin kirjasta onnellisten yhteensattumien avulla säilyneen Kizhin arkkitehtonisen kokonaisuuden salaisuuksia.

180 vuoden kuluessa (1694-1874) Kizhin pogostan nähtävyydet sopeutuivat toisiinsa muuttaen saaren kuvaa ja alistuen ehdottomasti 22-kupolisen Kristuksen kirkastumisen kirkon kauneuteen. Saaren juhla-asun luoneiden 1600-1900-luvun rakennustaiteilijoiden henki on jäänyt ainiaaksi leijailemaan niiden yllä. Tarina kertoo, että Kizhin kirkkojen valmistuttua paikallinen kauppias ryhtyi 1800-luvun lopulla rakennuttamaan Pyhän kolminaisuuden kivikirkkoa Neitsyen esirukouksen talvikirkon viereen. Hänen kuoltuaan rakennustyöt keskeytyivät. Muuten ei olisi ollut kahden kirkon ja kellotapulin moninaisia muunnelmia, joita voidaan ihailla eri puolilta Kizhin saarta. Vuonna 1865 raukesi tyhjään hanke rakentaa uusi kirkko Kristuksen kirkastumisen kirkon tilalle. Toisen maailmansodan aikana kaitselmus pelasti tarunomaiset rakennukset venäläisten aseiden luodeilta ja tuhoamiskäskyn rikonneen suomalaisen lentäjän pommeilta.

Juuri Kristuksen kirkastumisen kirkkoa ei ollut niissä ensimmäisissä 12 taulussa, jotka taiteilija maalasi vuonna 1996. Fomin pitää sarjaansa keskeneräisenä ilman kirkkoa. Tulevaisuudessa hän aikoo toistaa Kristuksen kirkastumisen kirkon taianomaisen täydellisyyden kankaassa.

Merkkitauluksi tuli Kizhi-sarjan ensimmäinen "Latsaruksen ylösnousemuksen kirkko". Kirkko on vanhin saarelle pystytyistä tai tuoduista rakennuksista.

Kirkon syntyä ja vaellusta seurannut tarina on tavallaan pienois-Raamattu. Muromin luostarin perustaja Latsarus kertoi "Testamentissaan", että hänelle, bysanttilaiselle munkille, annettiin tehtäväksi lähteä Novgorodiin. Takaisin hän ei palannut. Elettyään yhdeksän vuotta Novgorodin luostarissa hän näki kerran unessaan, että edesmennyt Novgorodin piispa käski hänen suunnata Äänisjärven Muromin saarelle ja perustaa sinne luostari. Latsarus ei totellut käskyä ja uni toistui. Saman unen näki myös novgorodilainen pajari, joka omisti Muromin saaren. Näin enteiden ketju toi Latsaruksen Pohjolaan. Matkallaan hän joutui useasti vaaralle alttiiksi ja ihmeen kaupalla pelastui hukkumasta Äänisjärven aaltoihin. Myös saarella hän joutui silmätysten kuoleman kanssa. Villit saamelaiset ja tsuudit (heimo, josta nykyvepsäläiset juontuvat) murhasivat toisiaan, söivät raakaa lihaa ja palvoivat eläimiä. He hyökkäsivät tavan takaa munkin kimppuun, hakkasivat häntä ja sytyttivät hänen mökkinsä tuleen. Latsarus vain rakensi uuden majan ja varoitti heitä jumalansanalla. Hän ei enää rukoillut Luojalta kärsivällisyyttä, vaan kuolemaa. Kerran heimopäällikön poika sattui sairastumaan. Latsarus paransi pojan sokeudesta ja hänet jätettiin rauhaan. Hänen luokseen saapui muita munkkeja rakentamaan luostarin. Hän vihki kirkon käyttöön ja antoi sille nimeksi "Jumalan ystävän Latsaruksen Ylösnousemuksen kirkko".

Fomin maalasi kahdesti Latsaruksen Ylösnousemuksen kirkon. Kristinuskon pakanoille tuoneen Bysantin munkin kohtalo kannusti häntä miettimään omaakin kutsumustaan.

Vladimir Fominin muistiinpanoista: "Pakanat eivät tarvinneet Latsarusta, mutta tämä rakensi kirkon, jolle antoi oman nimensä. Miksi Latsaruksen Ylösnousemus? Ehkä hän tiesi, että herää henkiin kuoleman jälkeen ja hänen uskonsa elpyy? Kirkkoa poltettiin ja tuhottiin. Se kesti kaiken, jäi pysymään pystyssä. "Maanpaolta" - Muromin luostarista - saarelle tuotu kirkko palaa ehkä ennemmin tai myöhemmin takaisin. Latsaruksen henki elää kuitenkin niin kauan kuin kirkko on pystyssä. Se tulee elämään jopa alla sarkofagin, jolla kirkko halutaan peittää. Sellainen on taulujen kohtalo. Niin Vepsäläinen kuin Kizhi-sarjakin on otettu karjalaiselta seudulta. Niissä piilee Venäjän Pohjolan henki, minun uskoni taiteeseen.

Fominin Kizhi-sarja on monivärinen fantasia lubok-tyyliin, tuttujen hahmojen muunto surrealistisiksi, avantgardistisiksi lubok-muotojen välityksellä. Fominin Kizhi ei ole tavallinen, se eroaa monistetusta "taiteesta" ja sen omalaatuisuuden ovat kriitikotkin panneet merkille.

Vladimir Fominin muistiinpanoista: "Minulla ei ole aikaa todistaa oikeuttani yksilölliseen visioon.

Taide syntyy sillä tavalla kuin Kristuksen kirkastumisen kirkkokin syntyi. Joku menetti järkensä saarella ja päätti luoda kauneuden. Rakensi 22-kupolisen kirkon. Taide syntyy kun tapahtuu uutta, ihmeellistä, Jumalan siunaamaa. Kizhi on ainutlatuinen ja sen vuoksi aina uusi.

Älkää uskoko ihmisiä, jotka sanovat: "Kirkon on oltava ruskea, kiven harmaa, taulun tarkasti maalattu…" Latsaruksen Ylösnousemus -aiheiset mielikuvat heijastuivat arvoituksellisella tavalla vielä yhteen, pieneen kankaaseen "Männyn alla".

Taiteilijan siveltimen vaikutuksesta puu on taulussa muuttunut symboliksi. Ikään kuin hellät kämmenet ovat levinneet ylle kaiken, joka merkkisymboleiksi muutetuilla hahmoilla muistuttaa Kizhiä.

Vladimir Fominin muistiinpanoista: "Männyn alla on fantasia saaren-ihmisen aiheesta. Kuvittelin munkkia, joka tuli pakanoiden asuttamalle saarelle. Metsä on tajunnassani yhtäläistynyt aina pakanuuteen. Maalasin männyn metsän yleistettynä symbolina. Sen latvassa on havun- ja lehdenoksia. Puu peittää kizhiläisen maailman. Se on Suuri vaalija. Se on kuin pakanuus kristillisyyden yllä. Se on kaikkialla. Se on näkymättömästi mukana elämässämme ja se osallistuu alkujaan tajuntamme muovautumiseen. Se ympäröi meitä ja elää meissä. Me kaikki olemme pakanat risti rinnassamme.

Puu symboloi myös ihmistä. Se on ihmisen ikuinen riita oman itsensä ja yksinäisyytensä kanssa valtavassa maailmassa, jossa hän ei voi olla yksinäinen… Pieni saari Männyn alla on minun sanani vuoropuhelussa, jota ihmiset käyvät jumalan - Luojan -kanssa".

Yhdessä Kizhi-sarjan merkkitauluista - "Venäläisessä symmetriassa" - esiintyy monimutkainen mielleyhtymien ketju, jota on myös muissa sarjan tauluissa "Silmät","Ilomylly", "Järvi", "Ikkuna Venäjän Pohjolaan", "Kynttilä".

Vladimir Fominin muistiinpanoista: "Jos katsoa Venäläinen symmetria -taulua etäältä, niin terävyysalueeseen joutuu kahdeksankulmion oikea kosminen symmetria ikään kuin monivärinen lumihiutale. Sen "ikkunasta" kajastaa järvi yhtä hyvin kuin saarten kolmiot, laivat, laiturit, talot, rannoilla kohottavat kirkot, aurinkoa pyörittävä mylly, kumarrusristi… Myös jälkimmäinen on osa elämän kiertokulkua, joka yhdistää aineellisen ja henkisen".

Kizhi-sarjan monien taulujen kompositiot ikään kuin kiertyvät spiraalimaisesti muodostaen epätasaisen ympyrän. Sen keskellä voi olla kuten "Venäläisessä symmetriassakin" järvi, joka on verrattavissa maailmankaikkeuteen (spiraalimainen Linnunrata) tai "Ilomylly". Kaikki juontuu pisteestä, jonka nimenä on ihminen-saari, ja sulkeutuu itseensä.

Järvi on Fominin silmin nähtynä suppilo, jonka pinnalla pyörii saaret, laivat, kalat ja linnut. Järven ympärille kiertyy maailmankaikkeuteen tähtäävä inhimillinen (pakanallinen) elämä saareineen, kirkkoineen, laivoineen, metsineen… Järvessä kuin itseensä sulkeutuneessa ympyrässä pyörii "Ilomylly" ja ympyrää pitkin ovat yhteiseen paraatiin järjestäytyneet samat saaret, laivat… Tätä elämänriemua ympäröivän ja pakanuutta symboloivan metsän ylle ovat saman kokonaisuuden kahtena puolena nousseet kuu ja aurinko - Äänisniemen kumarrusristien symbolit.

Kaksi klovnia antaa "Ilomyllylle" lisää karnevaalisuutta. Heidän hahmonsa täydentävät luonnon kiertokulkua muuttaen ilomyllyn lapsuudesta tunnetuksi maailmanpyöräksi. Yhtä surrealistinen kangas on "Silmät"("Ăëŕçŕ"), joihin ovat karjalaisseudun järvet jäätyneet. Silmäterän asemesta ovat - Kizhin tunnusmerkit - laivat, ripsien asemesta metsät ja kirkot…

Sellaisin silmin taiteilija on nähnyt kellotapulin, joka on Kristuksen kirkastumisen kirkon vieressä. Mikäli esineellisyys jätetään pois, huomataan taulun olevan rakennuspalikoiden lailla kerätty eri suuntiin leviävistä osista, joita tunnetaan Malevitsin suprematismista, Kandinskyn tai Miron abstraktioista. Siitä huolimatta taiteilijan siveltimestä lähti puhtaasti lubok-tyylinen kangas.

Erivärisistä hirsistä ja kivistä kerätty avantgardistinen kellotapuli tuli "Kynttiläksi"("Ńâĺ÷ŕ") ja järvi sen välkkeeksi… Vain maan, kivien ja puiden mosaiikki pitää sen maallisessa elämässä. Sen ristiin on naulittu aurinko ja kosmos on jo tunkeutumassa järveä olennoivan kynttilän-kellotapulin sädekehän pieneen katkeamaan. Kizhissä vuonna 1926 käynyt taiteilija Igor Grabar kirjoitti vaimolleen: "Seudun kauneutta ei pysty kuvaamaan sanoin, se on aivan erikoinen, se lähtee järvien paljoudesta. Illemmällä näkee taivaassa ja vedessä sellaisia hämmästyttäviä värejä, joita en ole ikinä nähnyt enkä aavistanut… Kizhi sijaitsee pitkällä kapealla niemekkeellä, jonka ympärillä on ääretön vesialue - järvi ja satoja saaria. Kellotapulilta näkee kenties kuinka kauas. Ja kaikki tämä kylpee sateenkaaren väreissä…"

Samaa voidaan sanoa myös Fominin kankaasta "Ikkuna Venäjän Pohjolaan". Taulussa on "Kizhin helmet" - tsasounojen piirileikki saaren ympärillä, Jamka-kylä kummallisine asukkaineen ja myös sateenkari, joka virtaa solkenaan päälle vaeltajien, joita me kaikki olemme.

Vladimir Fominin muistiinpanoista: "Asuessani saarella ja luonnostellessani tauluja kuvittelin alitajuisesti, että selaisen sarjan tekeminen on työläs tehtävä. En halunnut tehdä klassista lubokia ja tukeutua muinaiseen venäläiseen maalaustaiteeseen samoin kuin noudattaa venäläisen piirretyn lubokin tyyliominaisuuksia. Asetin itselleni päämäärän - luoda avantgardistinen sarja, joka olisi 1900-luvun alun avantgardismin ja primitiivisen lubokin ykseys. Tuloksena syntyi uuden taidemuodon teoksia. Sarjasta tuli korea".

Svetlana Gromova



	Vladimir Fomin: fomin@onego.ru